Tulevaisuus on valoisa

Näin sanoi Saalem –seurakunnan johtaja Helsingissä muutama viikko sitten oman liikkeensä tulevaisuudesta.

Kaipaan nyt sitä lohdutusta. Niin totta kuin tämä Miinuskirja puhe kirkon nelivuotiskertomuksesta onkin, niin eilinen miinusmerkkinen puhe alkoi väsyttää minua. 

Kaksi asiaa on mieleni päällä: kirkon tulevaisuus ja viestin sisältö. 

 Kirkon nelivuotiskertomus katsoo taaksepäin. Me tarvitsemme toki tutkimustietoa, mutta tarvitaanko sitä näin massiivinen määrä? Millaisia asioita kannattaa tilastoida? Mitä jää kokonaan tilastoimatta? 

Voisiko jatkossa aineiston tuottaa nettiin kevyemmässä muodossa ja tarvittaessa tehdä kevyempi paperiversio, jonka suunta on tulevaisuuteen? Sen kommentointiin voisivat silloin laajemmin osallistua seurakuntalaiset ja nekin, jotka eivät vielä ole jäseniä.

Nykyisen kirjan jakelu on kohtelias, mutta raskas. Minulle se tuli kahtena erillisenä postituksena kotiin.

Seuraavan raportin näkökulma voisi olla Miinuksesta plussaksi. Urheilijat tietävät, että mitään peliä ei voiteta puolustamalla, vaan hyökkäämällä.

 Ihmiset, kuuluvat kirkkoon, jos se merkitsee heille jotain. Jos siitä saa sisältöä elämään.  Siitä muistutetaan Haastettu kirkko-kirjan johtopäätöksissä.

Olen samaa mieltä kuin kollegani perustevaliokunnasta, Erkki Kujala ja Koskenniemi sekä Sammeli Juntunen, nyt on mentävä perusasioihin, sisältöihin. Tässä viestissä, mikä on kirkon sanoma ja asia, me emme ole onnistuneet.

Edustaja Pekka Heikkilän kanssa puhuimme, mikä meitä eri herätysliikkeiden edustajia, erilaisen uskonkäsityksen omaavia yhdistää. Pienin yhteinen nimittäjä on rukous, hiljaisuus, laulaminen ja Raamatun sanan kuuleminen.

Jatketaan yhdessä toinen toistemme kannustamista. Jatketaan armon sanoman jakamista juuri niillä lahjoilla, jotka meille on annettu. 

Kirkon tulevaisuus on valoisa.