Rakenne ja rakkaus

Viikko kirkolliskokousta takana. Pää täynnä keskusteluja tulevaisuuden seurakunnista, kirkon nelivuotiskertomuksesta, kappelimaksujen mahdollisesta perimisestä, jos vainaja ei kuulu kirkkoon. 

Tämän hallintomaailman keskelle tuli Changemaker-verkostolta kysymys, mitä edustajat aikovat tehdä nälkälakossa olevien afgaanipakolaisten puolesta.

Torstai-iltana joukko edustajia muotoili kannanoton oikeuden mukaisemman pakolaispolitiikan puolesta.

Nimien kerääminen kannanottoon synnytti illalla valtaisan ja tunteikkaan keskustelun: kirkolliskokouksen tehtävästä, yksittäisen edustajan vallasta ja kristittynä elämisestä:

-          Kirkolliskokous on lakia säätävä elin. Kokoussalissa ei voi kerätä nimiä mihinkään adressiin.

-          Miksi ylipäätään laatia adressia, kun Suomen pakolaispolitiikka on kunnossa?

-         Eikö tämä adressi ole sitä yhteiskunnallista keskustelua, jota kirkolta odotetaan?

-          Eivätkö kirkolliskokous edustajat voi käyttää vaikutusvaltaansa, kun toiset ovat kuolemassa nälkään?

-          Nälkälakko on itse aiheutettua kärsimystä. Pitääkö siihen puuttua?

Vetoomukseen vastattiin kutsumalla meitä kirkolliskokousedustajia yöpymään tai päivystämään.  teltalla. Päivystäjistä on pulaa. 

 En tiedä, onko minusta päivystäjäksi. Olen mukavuuden haluinen. Minulla on niin paljon tekemistä.  Toivon, että joku toinen menisi.

Enkö minä uskalla luopua edes yhdeksi yöksi omasta turvallisesta maailmastani?