Mietin vielä Esse-lehdessä kirkkoonkuulumattomien hautaansiunaamista.
http://www.esse.fi/nakoislehdet_2012/esse_12_20/
torstai 17. toukokuuta 2012
Kirkolliskokouksesta ja värinsä tunnustamisesta
Värinsä kannattaa tunnustaa.
http://www.kirkonkellari.fi/home/saako-kirkolliskokousedustaja-tunnustaa-vaerinsae
Anteeksi kollega Pasi Palmu, että sukunimesi on kirjoituksessani väärin.
http://www.kirkonkellari.fi/home/saako-kirkolliskokousedustaja-tunnustaa-vaerinsae
Anteeksi kollega Pasi Palmu, että sukunimesi on kirjoituksessani väärin.
perjantai 11. toukokuuta 2012
Miettinen miettii mietintöjä
Viimeisen kirkolliskokouspäivän aamuna on pää yhtä aikaa täysi ja tyhjä. Olemme käsitelleet jo kaksi mietintöä: toinen koskee yhteistyötä Etelä-Afrikan ev. lut.kirkon (ELCSA) kanssa, toinen Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomusta.
Mietintöjen historia on seuraavanalainen. Ensin tapahtuu jotain. Siitä tehdään kertomus. Sitten kertomuksesta lähetekeskustellaan kirkolliskokouksen salissa rajoittamaton aika. Jokainen saa puhua niin kauan kuin haluaa.
Sitten asia lähtee valiokuntaan. Siellä se käsitellään kolme kertaa: ensin yleiskeskustelu, sitten yksityikohtainen ja kolmantena tarkistus.
Tämän jälkeen asia tulee takaisin täysistuntoon. Siellä se käsitellään kahteen kertaan. Ensin yleisellä tasolla ja sitten vielä hyväksymisen tasolla.
Kutakin mietintöä kohden on kuusi erilaista käsittelyä.
Minun kysymykseni kuuluu, miten mietinnöt vaikuttavat tulevaisuuteen. Miten niitten vaikuttavuutta mitataan?
Voisiko tätä järjestelmää kehittää niin, että toimijat ja toiminnan arvioijat voisivat olla lähempänä toisiaan.
Voisiko käsittelyjen määrää vähentää?
Miten hallinnon keventäminen näkyisi kirkolliskokouksen toiminnassa, kysyy Miettinen.
PS. Miettinen on äitini sukunimi.
Lähetin äitille äitienpäiväkortin, jonka kuvassa iloiset mummot ovat lähdessä matkalle.
Matkalla olo on elämän peruskuva.
Mietintöjen historia on seuraavanalainen. Ensin tapahtuu jotain. Siitä tehdään kertomus. Sitten kertomuksesta lähetekeskustellaan kirkolliskokouksen salissa rajoittamaton aika. Jokainen saa puhua niin kauan kuin haluaa.
Sitten asia lähtee valiokuntaan. Siellä se käsitellään kolme kertaa: ensin yleiskeskustelu, sitten yksityikohtainen ja kolmantena tarkistus.
Tämän jälkeen asia tulee takaisin täysistuntoon. Siellä se käsitellään kahteen kertaan. Ensin yleisellä tasolla ja sitten vielä hyväksymisen tasolla.
Kutakin mietintöä kohden on kuusi erilaista käsittelyä.
Minun kysymykseni kuuluu, miten mietinnöt vaikuttavat tulevaisuuteen. Miten niitten vaikuttavuutta mitataan?
Voisiko tätä järjestelmää kehittää niin, että toimijat ja toiminnan arvioijat voisivat olla lähempänä toisiaan.
Voisiko käsittelyjen määrää vähentää?
Miten hallinnon keventäminen näkyisi kirkolliskokouksen toiminnassa, kysyy Miettinen.
PS. Miettinen on äitini sukunimi.
Lähetin äitille äitienpäiväkortin, jonka kuvassa iloiset mummot ovat lähdessä matkalle.
Matkalla olo on elämän peruskuva.
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
"Meidänpä isä hautaa teidät kaikki"
Kirkolliskokouksessa kirvoittui värikäs keskustelu kirkkoon kuulumattomien hautaan siunaamisesta. Porvoolaiset olivat tehneet aloitteen, että kirkollisesta hautaansiunaamisesta pitäisi periä maksu heiltä, jotka eivät kuulu kirkkoon. Olen tästä asiasta eri mieltä.
Lapsuuteni nuorisopapin (Pekka Heiskanen, joka on nykyään Suoman Raammattuopiston palveluksessa) pikkupoika kajautti reilut 30 vuotta sitten vanhusten kerhossa kuolemattoman lauseensa: "Meidänpä isä hautaa teidät kaikki." Se säikäytti silloiset mummot ja ukit - kuoleman pelolla. Nyt tuo lause säikäyttää sen tähden, ettei voi olla varma, pitääkö se paikkansa. Jos on jostain syystä ennen kuolemaansa suutuksissaan eronnut kirkosta eikä ehdi liittyä takaisin, voi olla että jatkossa hautaasiunaaminen ei ole mahdollista.
Kuolema on niin herkkä asia, että sen kanssa ei voi leikkiä rahapeliä. Jokainen läheisensä menettänyt voi palauttaa kuolemaan liittyvät tunteet ja kokemukset mieliinsä kuin eilisen päivän. Uskon, että kaikki ovat yhtä mieltä tästä.
Siitäkin eilisessä keskustelussa oltiin yhtä mieltä, että papin suorittamasta siunauksesta ei voida periä maksua. Mutta moni ajattelee, että muista kuluista (kappeli, suntio, kanttori) kirkkoonkuulumattomilta perittäisiin kulukorvaus. Minusta näitä maksuja ei sureva omainen pysty erottamaan hautaansiunaamisen maksusta.
Ajattelen, että kirkon ja kirkonjäsenten on otettava se "Kristuksen häpeä" ylleen ja siunattava hautaan samaan hintaan, kuuluipa kirkkoon tai ei, jos kerran vainaja on niin toivonut. Jos jonkun kirkon jäsenen kantti ei kestä tätä, hänen on mentävä kuin tuhlaajapoika itseensä ja kysyttävä, onko minun kirkkoonkuulumiseni vain kirkollisveromaksusta kiinni. Kirkko ei ole liikelaitos, vaan se on aina vähimmän veljen ja heikomman puolella.
Hautaansiunaamiskeskustelun yhteydessä kirkkolla on maailman paras paikka kertoa: "Tulkaa kirkkoon. Me odotamme teitä. Meillä on tarjota teille paikka Jumalan perheessä, paikka Kristuksen ruumiissa."
Ja mitenkä ne rahat siunaamiseen löytyvät? Priorisoimalla. Miettikää vain, miten paljon rahaa käytetään kaikenlaisiin missioihin ja evankelioimistapahtumiin, joissa tavoitetaan muutama kirkkoon kuulumaton. Hautaansiunaamisen niin kuin muittenkin kirkollisten toimitusten yhteydessä heitä on tulee kirkkoon, kun vain ovet pidetään auki. Tulevat ihan sillä, että me teemme normaalia kirkon perustyötä. Se on halpaa verrattuna kampanjoihin.
Miten ihmeessä, me saisimme viestitettyä omille jäsenillemme, että kirkkoon kuuluminen on kristitylle välttämättömyys. Se on hengitystä. Kristusta ei voi rakastaa ilman kirkkoa, koska hän kirkko.
PS. Piispojen ohjeistus kirkkoon kuulumattoman hautaansiunaamisesta löytyy täältä.Olen heidän kanssaan samoilla linjoilla, edelleen.
Lapsuuteni nuorisopapin (Pekka Heiskanen, joka on nykyään Suoman Raammattuopiston palveluksessa) pikkupoika kajautti reilut 30 vuotta sitten vanhusten kerhossa kuolemattoman lauseensa: "Meidänpä isä hautaa teidät kaikki." Se säikäytti silloiset mummot ja ukit - kuoleman pelolla. Nyt tuo lause säikäyttää sen tähden, ettei voi olla varma, pitääkö se paikkansa. Jos on jostain syystä ennen kuolemaansa suutuksissaan eronnut kirkosta eikä ehdi liittyä takaisin, voi olla että jatkossa hautaasiunaaminen ei ole mahdollista.
Kuolema on niin herkkä asia, että sen kanssa ei voi leikkiä rahapeliä. Jokainen läheisensä menettänyt voi palauttaa kuolemaan liittyvät tunteet ja kokemukset mieliinsä kuin eilisen päivän. Uskon, että kaikki ovat yhtä mieltä tästä.
Siitäkin eilisessä keskustelussa oltiin yhtä mieltä, että papin suorittamasta siunauksesta ei voida periä maksua. Mutta moni ajattelee, että muista kuluista (kappeli, suntio, kanttori) kirkkoonkuulumattomilta perittäisiin kulukorvaus. Minusta näitä maksuja ei sureva omainen pysty erottamaan hautaansiunaamisen maksusta.
Ajattelen, että kirkon ja kirkonjäsenten on otettava se "Kristuksen häpeä" ylleen ja siunattava hautaan samaan hintaan, kuuluipa kirkkoon tai ei, jos kerran vainaja on niin toivonut. Jos jonkun kirkon jäsenen kantti ei kestä tätä, hänen on mentävä kuin tuhlaajapoika itseensä ja kysyttävä, onko minun kirkkoonkuulumiseni vain kirkollisveromaksusta kiinni. Kirkko ei ole liikelaitos, vaan se on aina vähimmän veljen ja heikomman puolella.
Hautaansiunaamiskeskustelun yhteydessä kirkkolla on maailman paras paikka kertoa: "Tulkaa kirkkoon. Me odotamme teitä. Meillä on tarjota teille paikka Jumalan perheessä, paikka Kristuksen ruumiissa."
Ja mitenkä ne rahat siunaamiseen löytyvät? Priorisoimalla. Miettikää vain, miten paljon rahaa käytetään kaikenlaisiin missioihin ja evankelioimistapahtumiin, joissa tavoitetaan muutama kirkkoon kuulumaton. Hautaansiunaamisen niin kuin muittenkin kirkollisten toimitusten yhteydessä heitä on tulee kirkkoon, kun vain ovet pidetään auki. Tulevat ihan sillä, että me teemme normaalia kirkon perustyötä. Se on halpaa verrattuna kampanjoihin.
Miten ihmeessä, me saisimme viestitettyä omille jäsenillemme, että kirkkoon kuuluminen on kristitylle välttämättömyys. Se on hengitystä. Kristusta ei voi rakastaa ilman kirkkoa, koska hän kirkko.
PS. Piispojen ohjeistus kirkkoon kuulumattoman hautaansiunaamisesta löytyy täältä.Olen heidän kanssaan samoilla linjoilla, edelleen.
tiistai 8. toukokuuta 2012
Kolmas päivä
http://www.facebook.com/home.php?ref=hp#!/KirkolliskokouskuulumisiaEspoo
Ja minä kun luulin ehtiväni kirjoittaa täältä useammin. Meidän sivuiltamme löytyvät tuoreet kuulumiset.
Eniten olen miettinyt kirkollista keskustelukulttuuria. Miten sanoitttaa, mitä syvimmiltään ajattelee, ja miten kuunnella toista.
Minusta näyttää, että täällä halutaan näennäisesti unohtaa ihmisten taustat. Niistä ei saa puhua, mutta pienten porukoitten kanssa keskenään hiljaisesti sovitaan asioita juuri niitten taustojen tähden. Mietitään, miten monta liberaalia ta konservatiivia mihinkin valiokuntaan mahtuu.
Eikö voida olla avoimesti oman värisiä ja sen takia etsiä yhteyttä? Eikä niin, että ensin koitetaan saada kaikki värit yhteen ja sitten palataan siihen, mitä kukin oikeasti on.
Asiantuntemus yhdistää meitä kaikkia. Vanhempi kirkolliskokouedustaja muistutti minua eilen, että asiat edellä mennään. Olen samaa mieltä. Asiat meitä yhdistävät.
Odotan silti avointa keskustelua myös hengellisestä taustasta, jotta voisin ymmärtää toisenlaisen taustan omaavan ratkaisuja uskon ja opin asioissa.
Ja minä kun luulin ehtiväni kirjoittaa täältä useammin. Meidän sivuiltamme löytyvät tuoreet kuulumiset.
Eniten olen miettinyt kirkollista keskustelukulttuuria. Miten sanoitttaa, mitä syvimmiltään ajattelee, ja miten kuunnella toista.
Minusta näyttää, että täällä halutaan näennäisesti unohtaa ihmisten taustat. Niistä ei saa puhua, mutta pienten porukoitten kanssa keskenään hiljaisesti sovitaan asioita juuri niitten taustojen tähden. Mietitään, miten monta liberaalia ta konservatiivia mihinkin valiokuntaan mahtuu.
Eikö voida olla avoimesti oman värisiä ja sen takia etsiä yhteyttä? Eikä niin, että ensin koitetaan saada kaikki värit yhteen ja sitten palataan siihen, mitä kukin oikeasti on.
Asiantuntemus yhdistää meitä kaikkia. Vanhempi kirkolliskokouedustaja muistutti minua eilen, että asiat edellä mennään. Olen samaa mieltä. Asiat meitä yhdistävät.
Odotan silti avointa keskustelua myös hengellisestä taustasta, jotta voisin ymmärtää toisenlaisen taustan omaavan ratkaisuja uskon ja opin asioissa.
lauantai 5. toukokuuta 2012
Aattona
Kirkolliskokous on alkamassa.
Aurinko lupaa tänään hyvää. Kirkolliskokousedustajista suuri osa suuntaa matkansa Turkuun jo sunnuntaina.
Maanantaina aloitamme messulla Turun tuomiokirkossa ja sitten valitsemme valitsijamiehet, jotka valitsevat valiokuntien edustajat. Tämä kokouksen sisäinen asia vie helposti edustajien huomion kirkolliskokouksen päätehtävästä , joka on päättää kirkon oppia ja työtä sekä kirkon lainsäädäntöä, hallintoa ja taloutta koskevista asioista.
Odotan kokousta ensikertalaisen innolla ja vavistuksella. Miten me osaisimme toimia niin, että ihmisten olisi helpompi luottaa Jumalaan.
Miten erottaa pyhä ja arki päätöksen teossa? Niin ettemme Jumalan nimissä vaientaisi toisiamme, vaan Hänen kanssaan olisimme rohkeasti kristittyjä ja käyttäisimme järkeä ja sydäntä. Lähimpien kesken kristillisyys mitataan.
Tämän viikon evankeliumissa Jeesus kehottaa: "Tämän käskyn minä annan teille: rakastakaa toisianne." Siitä saarnaa tänään Kuopion uusi piispa Jari Jolkkonen ja huomenna kirkolliskokouksen avajaismessussa Irja Askola. Saarnat löydät esim. Kotimaa 24-sivujen kautta tai Kuopion ja Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin sivuilta.
Aurinko lupaa tänään hyvää. Kirkolliskokousedustajista suuri osa suuntaa matkansa Turkuun jo sunnuntaina.
Maanantaina aloitamme messulla Turun tuomiokirkossa ja sitten valitsemme valitsijamiehet, jotka valitsevat valiokuntien edustajat. Tämä kokouksen sisäinen asia vie helposti edustajien huomion kirkolliskokouksen päätehtävästä , joka on päättää kirkon oppia ja työtä sekä kirkon lainsäädäntöä, hallintoa ja taloutta koskevista asioista.
Odotan kokousta ensikertalaisen innolla ja vavistuksella. Miten me osaisimme toimia niin, että ihmisten olisi helpompi luottaa Jumalaan.
Miten erottaa pyhä ja arki päätöksen teossa? Niin ettemme Jumalan nimissä vaientaisi toisiamme, vaan Hänen kanssaan olisimme rohkeasti kristittyjä ja käyttäisimme järkeä ja sydäntä. Lähimpien kesken kristillisyys mitataan.
Tämän viikon evankeliumissa Jeesus kehottaa: "Tämän käskyn minä annan teille: rakastakaa toisianne." Siitä saarnaa tänään Kuopion uusi piispa Jari Jolkkonen ja huomenna kirkolliskokouksen avajaismessussa Irja Askola. Saarnat löydät esim. Kotimaa 24-sivujen kautta tai Kuopion ja Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin sivuilta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)